Käärmeen nettiaddiktio
Käärmeen nettiaddiktio
Kysymys vieraskirjastamme:
Kehno sentään!
Minulla on lemmikkinä puolitoistametrinen hiekkakihu-anakonda. Alunalkaen elo sujui oikein rapeasti ja olimme aviomieheni
kanssa oikein tyytyväisiä toisillemme Runeberginpäivälahjaksi hankkimaamme matelijaystäväämme. Nyt, kun käärmeksen
taloonmatelusta on kulunut jo kolmatta vuotta, alkoivat ongelmat. Itseasiassa ongelmat alkoivat hankittuamme kiinteän
internetliittymän. Kerran töissä ollessamme oli mieheni jättänyt epähuomiossa samanaikaisesti tietokoneen päälle ja
terraarion oven auki. Valtteriksi ristitty "kondamme" oli sitten poissa ollessamme luikerrellut koneen ääreen ja alkanut
opetella sen käyttöä. Oppiminen oli ilmeisen tehokasta, koska iltapäivällä kotiin tultuamme oli koneemme kovalevy imetty
täyteen mp3-musiikkia ja Valtteri irkkasi täyttä häkää jonkun kuubalaisen naisihmisen kanssa. Yritettyämme siirtää
Valtteria takaisin terraarioon saimme palkaksi vain ankaria iskuja hännästä ja hurjaa sihinää. Varovasti olemme nyt
siirtäneet Valtterin koneineen terraarioon ja siellä ne nyt ovat. Kuudetta viikkoa putkeen. Olemme yrittäneet kaikkea,
maanittelusta uhakailuun ja verkkokaapelin irroittamiseen asti mutta mikään ei auta. Kaapelin irroittaminen sai aikaan
sellaisen raivonpuuskan, että pelkäsimme Valtterin hajoittavan koko terraarion!
Käännynkin nyt puoleenne ja ystävällisesti tiedustelen, josko teillä, arvon asiantuntijat, olisi mitään keinoa vieroittaa
netti-addiktoitunut käärmeemme takaisin tavalliseen käärmeenelämään?
Tilanne alkaa totisesti olemaan tukala, Valtteri ei suostu oikein syömäänkään mitään ja hakkeroiva käärme kotieläimenä
ei mieltä lämmitä, koska hakkerointisyytökset kohdistuvat tietysti meihin; eihän kukaan usko selityksiä siitä, että
"emme me se olleet, se oli tuo käärme".
Toimintaohjeet
Kuullostaa todellakin siltä, että Valtterille on kehittynyt äkillisesti pahemmanlaatuinen nettiaddiktio, joka tuntuu hallitsevan
hänen elämäänsä ja häiritsevän hänen sosiaalisia, sekä perheeseen liittyviä arvoja ja sitoumuksiaan. Nettiaddiktio on
usein varsin pitkäaikainen ja potilaan sekä hänen omaistensa kannalta raskas sairaus.
Nettiaddiktion riskejä on myös se, että pitkittyessään sairaustilaan liittyy usein muita mielenterveyden häiriöitä, kuten
alkoholismia ja muiden päihteiden väärinkäyttöä sekä masennustiloja, jotka on luonnollisesti myös hoidettava asianmukaisesti.
Kuten olette jo huomanneetkin, pakottaminen ja uhkailu eivät tässä tapauksessa auta, kuten ei verkkokaapelin katkaiseminenkaan.
Ne saattavat vaan altistaa Valtterin muille ongelmille ja jopa itsetuhoiselle käyttäytymiselle.
Tällä hetkellä ei Suomessa tietääkseni toimi vielä yhtään nettiaddikteille käärmeille suunnattua AA-ideologiaan perustuvaa
keskusteluryhmää; tällaista apua voisi löytyä Yhdysvalloista, mikäli se sopii budjettiinne? Tämänkaltaisesta ryhmäterapiasta
uskoisin löytyvän apua, se tosin vaatii paljon Valtterin omaa motivaatiota ja halua hakeutua hoitoon itse.
Omalta eläinlääkäriltänne voitte myös tiedustella mahdollisuuksista päästä erilaisiin hypnoosi- ja suggestiohoitoihin. Häneltä saatte
myös tarvittaessa lähetteen pakkokatkaisuun eläinpsykiatriseen sairaalaan, mikäli muut keinot eivät auta.
Ebba Linnermo
Eläinpsykiatrian erikoislääkäri
Eehy
© Copyright Eehy 1999-2004
|